Makrillihain kalastus: hai, joka on lämpimämpi kuin ympäröivä meri

14. lokakuuta 2026

Lähes jokainen kala on samanlämpöinen kuin vesi, jossa se ui. Makrillihai ei ole: tiheästi toisiinsa punoutuneista valtimoista ja laskimoista muodostuva lämmönvaihdin — ihmeverkko (rete mirabile) — pitää lihasten tuottaman lämmön kehossa. Englanninkielisen Wikipedian mukaan se on siksi 4–5,5 °C lämpimämpi kuin ympäröivä vesi; venäjänkielinen Wikipedia kirjoittaa, että näin lihakset, aivot, sisäelimet ja silmät pysyvät lämpimämpinä. Japaninkielisen Wikipedian mukaan se pitää hain liikkuvana kylmässäkin vedessä, ja englanninkielisen Wikipedian mukaan se selittää osin sen vauhdin: FishBase kutsuu sitä todennäköisesti kaikista haista nopeimmaksi. Tämä artikkeli kertoo makrillihaista, *Isurus oxyrinchus* — englanniksi shortfin mako, saksaksi Kurzflossen-Mako, espanjaksi marrajo, italiaksi mako pinna corta, ranskaksi requin mako tai requin-taupe bleu, portugaliksi tubarão-anequim, hollanniksi kortvinmakreelhaai, tanskaksi makrelhaj, ruotsiksi makohaj, norjaksi makrellhai, venäjäksi акула-мако, turkiksi sivriburun camgöz, kreikaksi ρυγχοκαρχαρίας, kroatiaksi dugonosa psina, japaniksi アオザメ (aozame). Ja koska IUCN luokittelee sen maailmanlaajuisesti erittäin uhanalaiseksi, tässä on kyse sen tunnistamisesta ja vapauttamisesta — ei sen viemisestä kotiin.

Valkohain sukulainen

Makrillihai kuuluu sillihaiden heimoon (Lamnidae) — englanninkielisen Wikipedian mukaan heimoon, jossa on vain viisi elävää lajia: valkohai, sillihai, lohihai, makrillihai ja sen lähin sukulainen, makohai eli pitkäeväinen mako (*Isurus paucus*). Lajin kuvasi luonnontutkija Constantine Rafinesque — FishBasen, GBIF:n sekä venäjän- ja ruotsinkielisen Wikipedian mukaan vuonna 1810, englanninkielisen Wikipedian mukaan vuonna 1809. Sana mako tulee maorien kielestä ja tarkoittaa englannin- ja venäjänkielisen Wikipedian mukaan sekä haita että hain hammasta; se kirjoitettiin ensimmäisen kerran muistiin vuonna 1820 uusiseelantilaiseen sanastoon, pelkästään ”eräs kala”.

FishBasen mukaan se on ulapan kala, joka joskus tulee lähelle rannikkoa; se elää kaikkialla maailmassa lauhkeilla ja trooppisilla merillä 65° pohjoista ja 54° eteläistä leveyttä välillä, noin 16 °C:n ja sitä lämpimämmässä vedessä. Englanninkielisen Wikipedian mukaan miekkakalat ovat hyvä merkki makrillihaista: ne ovat sen saalista ja viihtyvät samoissa oloissa. Isotooppianalyysi osoitti FishBasen mukaan, että makrillihai on Itä-Australian edustalla avomeren ylin kalapeto.

Sen saalis: FishBasen mukaan luukalat, muut hait ja pääjalkaiset; suuret yksilöt syövät myös miekkakaloja ja marliineja sekä pieniä valaita. Englanninkielisen Wikipedian mukaan sinikala — jolle tämä sarja omistaa oman ryhmänsä — muodosti Cape Hatterasin ja Grand Banksin välillä 77,5 % mahan sisällöstä (tilavuudesta). Kahden 300- ja 360-kiloisen makrillihain mahoista tutkijat löysivät venäjänkielisen Wikipedian mukaan kokonaiset 54- ja 67-kiloiset miekkakalat. Mutta miekkakala pistää vastaan: Sisilian Ganzirrissa ja Liparilla on löydetty makrillihaita, joiden päässä tai kiduksissa on ollut katkenneita miekkoja (englannin-, venäjän- ja kreikankielinen Wikipedia). Englanninkielisen Wikipedian mukaan se hyökkää alhaalta päin ja repii paloja kyljistä ja evistä — ja noin 13 000 newtonilla sillä on ennätys voimakkaimmasta koskaan mitatusta hain puremasta, mitattu vuonna 2020 Mayor Islandin edustalla Uudessa-Seelannissa.

Mistä sen tunnistaa

FishBasen mukaan suuri, sukkulamainen hai, jolla on suuret mustat silmät, terävä kuono ja suuret, kapeat, koukkumaiset ja sileäreunaiset hampaat. Pyrstöevä on puolikuun muotoinen, ja sen alalohko on vahva; toinen selkäevä ja peräevä ovat pikkuruiset. Selkä on hohtavan metallinsininen, vatsa valkoinen, ja raja niiden välillä terävä (FishBase, englanninkielinen Wikipedia); sivulta katsottuna japaninkielinen Wikipedia kuvaa kolme sävyä: tummansininen, vaaleansininen, valkoinen. Myös kuonon alapuoli ja suun seutu ovat valkoisia. Venäjän- ja ruotsinkielisen Wikipedian mukaan alaleuan etuhampaat näkyvät jopa suu kiinni. Nuorilla yksilöillä on englanninkielisen Wikipedian mukaan mustahko täplä kuonon kärjessä.

Englanninkielinen nimi tulee rintaevästä: venäjänkielisen Wikipedian mukaan sen etureuna on lyhyempi kuin pää. Makohailla (*I. paucus*) on englanninkielisen Wikipedian mukaan selvästi suuremmat rintaevät, tummempi suun seutu ja suuremmat silmät. Sillihaista (suku *Lamna*) sen erottaa englanninkielisen Wikipedian mukaan kaksi asiaa: sillä on vain yksi köli pyrstön tyven kummallakin puolella, ja sen hampailta puuttuvat pienet sivukärjet.

Koko: FishBase ilmoittaa enimmäiskooksi 445 cm kokonaispituutta, tavalliseksi pituudeksi 270 cm ja suurimmaksi julkaistuksi painoksi 505,8 kg. Englanninkielisen Wikipedian mukaan painavin vavalla saatu makrillihai painoi 600 kg (Kalifornia, 3. kesäkuuta 2013); pisin varmistettu oli 4,45 m ja pyydettiin syyskuussa 1973 Ranskan Välimeren rannikolta.
Hidas elämä: Vuoteen 2006 asti uskottiin, että se kerryttää nikamiinsa kaksi kasvurengasta vuodessa. 258 yksilön tutkimus osoitti: niitä on yksi. Sen jälkeen englannin- ja venäjänkielisen Wikipedian mukaan pätee: naaraat tulevat sukukypsiksi vasta noin 18-vuotiaina, koiraat noin 8-vuotiaina; vanhin naaras oli 32, vanhin koiras 29. FishBase on nimenomaisesti poistanut vanhat arvot.
Poikaset: FishBasen mukaan se on eläviä poikasia synnyttävä (ovovivipaarinen); alkiot syövät kohdussa hedelmöittymättömiä munia. Kantoaika kestää 15–18 kuukautta, ja naaras synnyttää vain noin joka kolmas vuosi poikasia, jotka ovat syntyessään 60–70 cm. Suomenkielisen Wikipedian mukaan Pohjois-Atlantin naaraat synnyttävät keväällä, Australian vesien syksyllä. FishBase arvioi lajin palautumiskyvyn heikoksi: kanta tarvitsee 4,5–14 vuotta kaksinkertaistuakseen.

Missä se elää — myös Välimerellä

FishBase: Länsi-Atlantilla Mainenlahdelta Argentiinaan, Itä-Atlantilla Norjasta Etelä-Afrikkaan — Välimeri mukaan lukien —, Indopasifisella alueella Itä-Afrikasta Havaijille, itäisellä Tyynellämerellä Kaliforniasta Chileen. Se vaeltaa kauas: Kalifornian edustalla merkitty naaras pyydettiin uudelleen 2776 km:n päästä keskiseltä Tyyneltämereltä, ja toinen makrillihai ui 2128 km 37 päivässä (englannin- ja venäjänkielinen Wikipedia). Yhdysvaltain itärannikolla merkityistä 2459 makrillihaista yksi ylitti venäjänkielisen Wikipedian mukaan Atlantin ja pyydettiin Espanjan edustalta 4000 km:n jälkeen.

Välimerellä se on venäjänkielisen Wikipedian mukaan yleinen lännessä ja harvinaisempi idässä — Egeanmerellä ja Marmaranmerellä; Mustassamerellä sitä ei ole. Läntistä Välimerta ja Gibraltarinsalmea pidetään siellä poikasalueina: 321 makrillihaista, jotka vuonna 2005 ilmoitettiin tonnikalan ja miekkakalan pyynnin sivusaaliina, 268 oli Alboraninmereltä ja 42 Baleaareilta, ja useimmat eivät olleet vielä sukukypsiä. Ligurianmerellä saaliit ovat vuodesta 1950 pudonneet niin jyrkästi, että laji on sieltä lähes kadonnut. Entä Adrianmeri? Venäjänkielisen Wikipedian mukaan itäiseltä Adrianmereltä ei ole havaintoja vuoden 1972 jälkeen; kroatiankielinen Wikipedia taas kirjoittaa, että sitä tavataan siellä rannikolla ja avomerellä.

Uhanalainen — ja mitä se tarkoittaa siimassa

Englanninkielisen Wikipedian mukaan makrillihai on haluttu urheilukala, joka on kuuluisa siitä, että se hyppää korkealle vedestä koukkuun jäätyään; muutamassa tapauksessa se on hypännyt veneeseen. Japaninkielinen Wikipedia kertoo tapauksesta vuodelta 2004: Susamin (Wakayama) edustalla 3,5 m pitkä ja 350 kg painava makrillihai hyppäsi yöllä kalastusveneeseen, ja kalastaja loukkaantui vakavasti. FishBase pitää sitä mahdollisesti vaarallisena. Luvut ovat ristiriidassa: englanninkielisen Wikipedian mukaan International Shark Attack File kirjaa 10 hyökkäystä ihmisiin vuosina 1980–2024, venäjänkielisen mukaan 42 vuosina 1980–2010 — molemmat mainitsevat 3 kuolemaan johtanutta ja 20 hyökkäystä veneisiin, ja molemmat sanovat monen olleen provosoituja, usein pyynnin aikana.

Painavampi on päinvastainen näkökulma. FishBasen mukaan IUCN luokittelee sen maailmanlaajuisesti erittäin uhanalaiseksi (Endangered, arvioitu 5. marraskuuta 2018); se on CITES-sopimuksen liitteessä II. Suomenkielisen Wikipedian mukaan kanta oli vuoden 2019 arvioissa noin puolet 1940-luvun kannasta, ja vain eteläisen Tyynenmeren kanta kasvaa. Välimerellä IUCN luokitteli sen — yhdessä sillihain kanssa — jo 16. marraskuuta 2007 julkaistussa tiedotteessaan äärimmäisen uhanalaiseksi (Critically Endangered). Pohjois-Atlantilla tonnikalakomissio ICCAT kielsi suosituksellaan 21-09 vuosiksi 2022 ja 2023 ICCAT-kalastuksessa saatujen makrillihaiden pitämisen aluksella ja purkamisen maihin; saman tekstin mukaan kutukanta jatkaa pienenemistään vuoteen 2035 asti saaliskiintiöstä riippumatta. Kroatiassa se on kroatiankielisen Wikipedian mukaan tiukasti suojeltu. Mitkä säännöt omilla vesilläsi tänään pätevät, tarkistat itse ennen lähtöä — satamaviranomaiselta, kalastusviranomaiselta, oppaaltasi. Jos makrillihai tarttuu koukkuusi, vapautat sen mahdollisimman hellävaraisesti, vedessä.

Kahdeksan ristiriitaa, jätetty tarkoituksella auki

Kuinka nopea se on? Englanninkielinen Wikipedia: 50 km/h, spurteissa 74 km/h. Ranskankielinen: 50–74 km/h; enempää estää kavitaatio. Espanjankielinen: 70 km/h. Turkinkielinen: 84 km/h. Portugalinkielinen: 88 km/h. Italian- ja japaninkielinen: 100 km/h. Venäjänkielinen: kokeessa nuori yksilö kiihdytti 30 metrillä 2 sekunnissa 110 km/h:iin. Ruotsinkielinen: 30–40 km/h pitkillä matkoilla. Ja saksankielinen pitää lähes 80 km/h:n lukemia erittäin epäluotettavina.
Kuinka paljon lämpimämpi se on? Englanninkielinen Wikipedia: 4–5,5 °C vettä lämpimämpi. Venäjänkielinen: lihakset 1–10 °C lämpimämpiä, kylmässä vedessä enemmän kuin lämpimässä. Ranskankielinen: noin 10 °C.
Turkin jättiläinen: FishBasen mukaan Kabasakal ja de Maddalena raportoivat vuonna 2011 historiallisesta saaliista Turkin edustalta, valokuvien perusteella arviolta noin 585 cm. Englanninkielinen Wikipedia: 5,7–6,19 m, pyydetty 1950-luvun lopulla Marmarisin edustalta. Venäjänkielinen: 5,85 m. Kreikankielinen: kaksi haita, 5,77 ja 6,19 m — Marmaranmereltä, ei Egeanmeren Marmarisista. FishBase ja englanninkielinen Wikipedia korostavat, että pituudet on arvioitu valokuvista.
Kuinka syvällä se ui? FishBase: 0–888 m, tavallisesti 100–150 m — ja toisaalla: tavallisesti pintavesissä, noin 150 metriin asti. Ranskan- ja hollanninkielinen Wikipedia: 740 metriin. Kroatiankielinen: 700 m. Venäjänkielinen: 500 m. Ruotsinkielinen: 400 m. Suomenkielinen: 150 metriin. Ja kun englanninkielinen kirjoittaa sen elävän tavallisesti kaukana maasta, saksankielinen kutsuu sitä rannikkovesien asukkaaksi.
Kuinka korkealle se hyppää? Italiankielinen Wikipedia: jopa 7 m. Saksankielinen: yli 6 m. Venäjänkielinen: enintään 6 m. Ranskankielinen: 4 m tai enemmän. Espanjankielinen: 3–4 m.
Montako poikasta? FishBase antaa samalla sivulla 4–16, enintään 18 ja 4–25 (tavallisesti 10–18). Englanninkielinen Wikipedia: 4–18. Ranskankielinen: 2–21. Espanjankielinen: tavallisesti 4–8, enintään 16. Portugalinkielinen: 8–10. Kroatiankielinen: 4–26. Venäjänkielinen: 4–30.
Kuinka vanhaksi se elää — ja milloin se on sukukypsä? FishBase: 32 vuotta. Ranskankielinen Wikipedia: 25. Kroatiankielinen: 25–32. Italiankielinen: 30–35. Ruotsinkielinen ilmoittaa yhä sukukypsyyden 2 (koiraat) ja 6 vuoden (naaraat) iässä — näin varhaiset arvot perustuivat englanninkielisen Wikipedian mukaan ennen vuotta 2006 kumottuun uskomukseen kahdesta kasvurenkaasta vuodessa; nykyään pätevät 8 ja 18 vuotta.
Kuinka uhanalainen se on? FishBase: erittäin uhanalainen, arvioitu 2018. Englannin- ja italiankielinen Wikipedia: luokitusta nostettu 2019, aiemmin vaarantunut, ja 2007 silmälläpidettävä. Ruotsinkielinen: maailmanlaajuisesti vaarantunut. Uuden-Seelannin luonnonsuojeluviranomainen luokitteli sen siellä vuonna 2018 ei-uhanalaiseksi (englanninkielinen Wikipedia). Ja kun FishBase sijoittaa sen Bonnin sopimuksen (CMS) liitteeseen II, venäjänkielinen Wikipedia kirjoittaa sen otetun vuonna 2010 liitteeseen I.

Viisi nimeä, jotka johtavat väärän kalan luo

”Makohai” — juuri suomeksi. Suomenkielisen Wikipedian mukaan makrillihaita on kutsuttu myös makohaiksi, mutta nykyisessä suomalaisessa kalannimistössä makohai tarkoittaa saman suvun toista, harvinaisempaa lajia, *Isurus paucus*. Myös englanninkielisen Wikipedian mukaan ”mako shark” on kummankin lajin nimi. Kun luet suomeksi ”makohai”, kyse on toisesta makosta.
”Makrelenhai” ja ”sillihai”. Saksankielisen Wikipedian mukaan makrillihaita myydään Saksassa ruokakalana nimellä ”Makrelenhai”, joka on saksaksi myös koko valkohain heimon nimi. GBIF luettelee sen tanskaksi myös nimellä sildehaj ja hollanniksi haringhaai: molemmat tarkoittavat sillihaita, joka on eri kala, *Lamna nasus*. Italiankielinen Wikipedia varoittaa, että kauppanimi smeriglio kuuluu oikeastaan sillihaille.
”Blauhai”, ”blue shark”, ”aozame”. GBIF luettelee makrillihain saksaksi myös nimellä Blauhai ja englanniksi blue shark — mutta se on erillisen hain, sinihain (*Prionace glauca*, japaniksi ヨシキリザメ), nimi. Ja juuri makrillihain japanilainen nimi アオザメ (aozame) tarkoittaa japaninkielisen Wikipedian mukaan kirjaimellisesti ”sinistä haita” värinsä mukaan.
”Isurus” — tasainen pyrstö, joka ei ole tasainen. FishBasen mukaan suvun nimi tarkoittaa ”tasapyrstöä” pyrstöevän muka yhtä pitkien lohkojen mukaan. FishBase lisää kuivasti: ne eivät ole; ylempi on selvästi pidempi.
”Marrajo criollo”. GBIF luettelee marrajo criollon lajin portugalinkieliseksi nimeksi. Englanninkielisen Wikipedian mukaan se on kuitenkin erityisen värimuunnoksen nimi: kuonossa ja suun ympärillä on tummaa marmorointia, ja sen uskotaan esiintyvän vain Azoreilla — kaikki makrillihait eivät ole marrajo criolloja.

Jäljelle jää kysymys, josta jokainen tämän sarjan artikkeli alkaa: milloin. Elinympäristö, saalis ja tavat on kerrottu yllä, ja ne pysyvät. Joka päivä muuttuu kaikki muu — ja juuri siinä ratkeaa, kannattaako päivä vesillä. Sen StrikeAhead laskee: se ottaa huomioon olosuhteet sinun vesilläsi ja kertoo, milloin reissu kannattaa. Ja koska virtausrajoja, syöttikalaparvia ja avomeren sinistä ei osaa lukea ensimmäisestä päivästä lähtien — ja koska vapautettava makrillihai vaatii kokeneet kädet —, StrikeAhead Pathfinder kertoo, kenen kanssa lähdet merelle: kuratoituja oppaita ja kippareita, henkilökohtaisesti tarkastettuja ennen listausta — lupa ja vakuutus —, varmennetuilla saaliilla mainoskuvien sijaan, ilman maksettua rankingia ja sinulle kalastajana ilman välityspalkkiota. Sovellus kertoo milloin, Pathfinder kenen kanssa.

Kalasta oikealla hetkellä →