Hylkyahven: peto, joka on nimetty hylkyjen mukaan
Jokainen tämän sarjan artikkeli vastaa samaan kysymykseen: miten kalastaja nujertaa pedon? Millä syötillä, millä syvyydellä, mihin aikaan. Hylkyahvenen kohdalla vastaus alkaa laivanhylystä. Puoli mannerta on nimennyt tämän kalan uponneiden laivojen mukaan — suomeksi Hylkyahven, englanniksi Wreckfish, saksaksi Wrackbarsch, hollanniksi Wrakbaars, tanskaksi vragfisk, norjaksi ja ruotsiksi vrakfisk, puolaksi Wrakon — ja asialähde antaa syyn yhdessä ainoassa lauseessa: ”Adults prefer to inhabit caves and shipwrecks”. Siksi tämän artikkelin napa on: peto, joka on nimetty hylkyjen mukaan. Kyse on lajista *Polyprion americanus* — kala, joka elää jopa kahdeksankymmenvuotiaaksi ja jonka tieteellinen nimi perustuu vuonna 1801 tehtyyn piirrokseen.
Monta sahaa — ja kala nimeltä Girom
Tieteellisten nimien alkuperän kirjaa ETYFish Project, kalannimien etymologinen rekisteri. Suku Polyprion (Oken 1817) on siellä ”poly, many; prion, saw” — monta sahaa —, ”referring to serrations on preopercle and anal- and pelvic-fin spines”: eli kiduskannen etuosan sahalaidan sekä perä- ja vatsaevän piikkien mukaan. Se, jolla kala on kädessä, löytää sahan sieltä mistä FishBase sen kuvaa: ”a rough bony ridge across upper part of the gill cover” — karhea luuharjanne kiduskannen yläosan poikki. Heimon ETYFish merkitsee muotoon POLYPRIONIDAE, ”Wreckfishes” — hylkykalat. Entä lajinimi? ”americanus” olisi ”American, based on a drawing sent by British physician-naturalist John Latham (1740–1837) to Schneider, representing a fish called ’Girom’ in America” — siis amerikkalainen, koska brittiläinen lääkäri ja luonnontutkija John Latham lähetti Schneiderille piirroksen, jossa oli Amerikassa ”Girom”-nimellä kutsuttu kala. ⭐ Huomionarvoista on tämä: ”Girom” on tänäkin päivänä GBIF:n espanjankielisessä nimiluettelossa tälle lajille. Vuoden 1801 piirroksesta peräisin oleva sana on säilynyt kaksisataa vuotta — ja nimennyt kalan mantereen mukaan, jonka FishBase mainitsee levinneisyysrivillään vasta toisena.
Kuinka eri tavoin rannikot näkevät tämän kalan, näkyy GBIF:n nimiluettelosta lajille *Polyprion americanus* (avain 5211265). On olemassa hylkyleiri, ja suomi kuuluu siihen: lajin ainoa suomalainen nimi on ”Hylkyahven” — sanoista *hylky* ja *ahven*. Lisäksi saksaksi ”Wrackbarsch” ja ”Wrackfisch”, englanniksi ”Wreckfish” ja ”Wreck bass”, hollanniksi ”Wrakbaars” ja ”wrakvis”, tanskaksi ”Atlantisk vragfisk” ja ”Vragfisk”, ruotsiksi ”Vrakabborre” ja ”Vrakfisk”, norjaksi ”vrakfisk”, puolaksi ”Wrakon”, islanniksi ”Rekaldsfiskur”, kymriksi ”Pysgodyn Broc Môr” ja kaikista selvimmin albaniaksi ”peshku i anijeve të fundosura”: uponneiden laivojen kala. On olemassa syvyysleiri, ja se sijaitsee lähes kokonaan Välimerellä: italiaksi ”Cernia di fondale”, maltaksi ”Cerna tal-fond”, ”Dott tal-fond” ja ”Hanzir tal-qiegh”, sloveeniksi ”Globinska kirnja”, albaniaksi ”Kerr fundi” — kaikkialla pohja, syvyys. On olemassa kivileiri: englanniksi ”Stone bass” ja ”Sea rock perch”, espanjaksi ”Mero de roca”. On ranskan ”Poisson de bois”, puukala. On maltan ”Hanzir”, sika. Ja on, yksin ja erehtymättömänä, kreikan ”Βλάχος” — vlakki, vuorten paimen, kalalle joka ei ole koskaan nähnyt vuoriniittyä.
💣 Kuusi nimiansaa, jokainen tarkistettuna kyseisten lajien GBIF-luetteloita vasten. Sinulle joka luet suomeksi hyvä uutinen on se, että oma kielemme osuu oikeaan: hylkyahven on hylkyahven, ja turskalla, grouperilla ja skorpioonisimpulla on meillä aivan omat nimensä. Ansat alkavat vasta eteläeurooppalaisessa satamassa — siellä kala nimetään syvyyden mukaan, ja puoli tusinaa kieltä sekoittaa sen kolmeen muuhun kalaan. Ensinnäkin skorpioonisimppu. Turkin ”iskorpit” on tämän kalan luettelossa — ja ”iskorpit” on yhtä lailla isoskorpioonisimpun (*Scorpaena scrofa*, avain 2334574) kohdalla, jolla on tässä sarjassa oma artikkelinsa. Vain ”İskorpit hanisi” tarkoittaa hylkyahventa. Sama sekaannus vielä kerran ranskassa: GBIF luettelee tälle lajille provensaaliset muodot ”Cernio Escourpena” ja ”Franfré Rascas” — ja *rascasse*, *escourpena* on ranskassa nimenomaan skorpioonisimppu. Kaksi kieltä lainaa toisistaan riippumatta toisen kalan sanan tälle kalalle. Toiseksi turska. Espanjan ”Bacalao” on tämän kalan luettelossa — ja ”Bacalao” on GBIF:ssä turskan espanjankielinen nimi (*Gadus morhua*, avain 8084280), jolla niin ikään on tässä sarjassa oma artikkelinsa. Kolmanneksi ”Mero”. Espanjan ”Mero” ja ”Cherna” ovat täällä — mutta ”Mero” on myös grouperin (*Epinephelus marginatus*, avain 2388507) ja meribassin (*Dicentrarchus labrax*, avain 2394622, siellä ”Mero” ja ”Cherne”) kohdalla. Yksi sana, kolme kalaa, kolme omaa artikkelia. Neljänneksi cernia. Italian ”Cernia” ilman määrettä on grouper; tämä kala on vain ”Cernia di fondale”. Sama ranskassa: ”Mérou” yksinään on grouper, tähän tarvitaan ”Mérou fanfré” tai ”Cernier commun”. Ja maltan ”Cerna” on molempien kohdalla — vain ”tal-fond”, *syvyyden*, erottaa ne. Viidenneksi Balkan. GBIF ei anna tälle lajille lainkaan kroatiankielistä nimeä; serbiaksi siellä on ”Kirnja glavulja”. Pelkkä ”Kirnja” on sen sijaan grouper (serbiaksi ”Kirnja”, sloveeniksi ”kirnja”), ja serbiaksi ”Kirnje” on jopa meribassin kohdalla. Sloveeni ratkaisee asian siististi: ”Globinska kirnja”, syvyyden kirnja. Kuudenneksi sisarlaji. Tämän lajin englanninkielisessä nimiluettelossa ovat ”Hapuka”, ”Hapuku”, ”Bass Groper” ja ”Blue Cod” — ne ovat uusiseelantilaisen *Polyprion oxygeneios* -lajin nimiä (avain 5211261, siellä ”Hapuku Wreckfish” ja ”New Zealand Groper”, ranskaksi ”Cernier de Nouvelle-Zélande”). Sisarlaji istuu siis itse nimiluettelossa.
Kaksi metriä kymmenen, sata kiloa — ja kahdeksankymmentä vuotta
Perustiedot tulevat FishBasesta. Hylkyahven kasvaa 210 senttimetrin kokonaispituuteen, suurin julkaistu paino on 100 kiloa — ja suurin ilmoitettu ikä 80 vuotta. ⚠️ Sama lähdesivu antaa kannan palautumista koskevassa laskentamallissa arvon tmax = 76; nämä kaksi ikätietoa seisovat vierekkäin ilman selitystä, eikä tämä artikkeli ratkaise sitä. ”Common length” on FishBasessa 80 senttimetriä kokonaispituutta, ja ensimmäisen sukukypsyyden pituus Lm 77,9 senttimetriä (vaihteluväli 90 senttiin asti). ⚠️ Kaksi saman lähteen lukua, jotka osuvat lähes päällekkäin: tavallinen kala on suunnilleen yhtä suuri kuin kala, joka on juuri tullut kutukypsäksi. Mitä siitä seuraa, päättää jokainen itse; luvut ovat siinä. Ulkonäöstä: ”Bluish grey above, paler below with a silvery sheen; fins blackish brown” — päältä siniharmaa, alta vaaleampi hopeisen kiillon kera, evät mustanruskeat; poikasilla on ”black blotches on head and body”, mustia läiskiä päässä ja kyljissä. Ruumis on ”tall, compressed”, korkea ja sivuilta litistynyt, ja siinä on iso pää ja iso suu. Evämuoto: 10–12 selkäevän piikkiä, 11–13 pehmeää selkäruodetta, 3 peräevän piikkiä, 8–10 pehmeää peräruodetta. IUCN-luokitus on ”Data deficient” — tiedot riittämättömät —, arvioitu 30. huhtikuuta 2003. ⚠️ Kyse on yli kaksikymmentä vuotta vanhasta luokituksesta, joka sanoo nimenomaan, ettei asiaa tiedetä. Ihmiselle laji on ”Harmless”; kalastuksen FishBase merkitsee luokkaan ”minor commercial”, urheilukalana nimenomaisesti merkinnällä ”gamefish: yes”. Kannan palautumiskyky on ”Low”, kaksinkertaistumisaika 4,5–14 vuotta, ja sukukypsyys saavutetaan 9–10 vuodessa. Troofinen taso on 4,1 — se on huippupedon aluetta.
Luolat, hylyt ja kelluvat kappaleet
Kalastajan kannalta tärkein lause on FishBasen kohdassa ”Biology”, ja se on kuuden sanan mittainen: ”Adults prefer to inhabit caves and shipwrecks” — aikuiset kalat suosivat luolia ja laivanhylkyjä. Ei avovettä, ei hiekka-aavikkoa: rakennetta. Ja vastakohta samalta riviltä: ”Juveniles congregate below floating objects” — poikaset kerääntyvät kelluvien kappaleiden alle, puun, levän, kaiken pinnalla ajelehtivan alle. Juuri siitä tulee todennäköisesti ranskan ”Poisson de bois”, puukala. Elämä alkaa siis pinnalta ja päättyy hylkyyn pohjalla. Ja kun se on päässyt sinne, se on yksin: ”Usually solitary” — useimmiten yksinään. Syvyydeksi FishBase antaa 40–600 metriä, ”usually 100–200 m”, tavallisesti sadasta kahteensataan. ⚠️ Saman lähteen elinympäristömerkintä kuuluu ”Deep-water”, vaikka alue alkaa jo 40 metristä; tämä artikkeli ottaa molemmat mukaan eikä ratkaise ristiriitaa. Sen meri on laaja: ”Eastern Atlantic: Norway to South Africa … including the Mediterranean” — Itä-Atlantti Norjasta Etelä-Afrikkaan, Välimeri mukaan lukien, lisäksi Kanariansaaret, Madeira, Kap Verde ja Tristan da Cunha; Länsi-Atlantilla Newfoundlandista Pohjois-Carolinaan, lisäksi Uruguaysta Argentiinaan, St. Paul ja Amsterdam Intian valtamerellä ja Uusi-Seelanti lounaisella Tyynellämerellä. Kala, joka on kotonaan Atlantin molemmin puolin — ja jonka nimi teeskentelee, että kyse olisi vain toisesta puolesta.
Mitä se syö — ja milloin se kutee
Saaliin FishBase tiivistää seitsemään sanaan: ”Feed on large crustaceans, cephalopods and benthic fishes” — suuria äyriäisiä, pääjalkaisia ja pohjalla eläviä kaloja. Kyse ei ole sardiiniparvesta avovedessä vaan pohjaruoasta: rapuja ja hummerin sukuisia, mustekaloja, kaloja jotka itsekin elävät pohjalla. Troofinen taso 4,1 sopii siihen — se syö eläimiä, jotka syövät eläimiä. Lisääntymisestä lähde on lyhytsanainen eikä varaudu konditionaalilla: ”Spawn in the summer” — se kutee kesällä. Lisäksi ”Primary gonochorists”: se on ensisijaisesti erillissukupuolinen, eli syntyy koiraaksi tai naaraaksi ja pysyy sellaisena — toisin kuin grouper, johon puoli tusinaa kieltä sen sekoittaa ja joka vaihtaa sukupuolta elämänsä aikana. Kala, joka tarvitsee yhdeksästä kymmeneen vuotta sukukypsyyteen, voi elää kahdeksankymmentä ja jonka kannan tilaa IUCN on vuodesta 2003 kuvannut sanoilla ”Data deficient”, ei ole kala, josta kannattaa päättää mutu-tuntumalla.
Mitä tämä tarkoittaa vesillä
- Paikka on koko kala. FishBase mainitsee luolat ja laivanhylyt aikuisten kalojen suosimana olinpaikkana. Se joka ei tunne hylkyä, ei löydä kalaa — tässä ratkaisee paikallistuntemus, ei syötti.
- Sadasta kahteensataan metriin. Lähde antaa syvyydeksi 40–600 metriä, tavallisesti 100–200. Rannalta tätä kalaa ei tavoita; tämä on veneasia.
- Yksi, ei kymmentä. ”Usually solitary” — aikuiset hylkyahvenet ovat useimmiten yksin. Yksi paikka, yksi kala; ei parvea, joka täyttää tyhjiön.
- Pohjaruokaa, ei sardiineja. Suuria äyriäisiä, pääjalkaisia, pohjalla eläviä kaloja. Mikä syöttikoko tai menetelmä pyytää, sitä ei kerro yksikään luetuista lähteistä; tämä artikkeli ei lupaa mitään.
- Ajopuu on lastenkamari. Poikaset kerääntyvät kelluvien kappaleiden alle. Se mikä roikkuu laudan alla, saattaa olla sen kalan jälkeläinen, jota etsitään syvältä.
- Kahdeksankymmentä vuotta, yhdeksän vuotta kypsyyteen. FishBase antaa enimmäisiäksi 80 vuotta, kaksinkertaistumisajaksi 4,5–14 vuotta ja palautumiskyvyksi ”Low”; IUCN on vuodesta 2003 ollut kannassa ”Data deficient”. Se puoltaa hellävaraista käsittelyä ja vapauttamista — ja on oma päätöksesi.
- Tarkista säännöt itse. Kroatia esimerkiksi listaa lajin *Polyprion americanus* vapaa-ajankalastuksen säännöissä yhdessä grouperien kanssa ja rajoittaa tämän ryhmän yhteen yksikköön kalastajaa kohti; alamitat, saalisrajat ja rauhoitusajat vaihtelevat maittain ja muuttuvat. Ratkaiseva on toimivaltainen viranomainen; tämä ei ole oikeudellista neuvontaa.
Hylkyahven on peto, joka on nimetty hylkyjen mukaan: kala, jonka sukunimi tarkoittaa ”monta sahaa”, jonka lajinimi juontuu vuoden 1801 piirroksesta ja jonka Euroopan rannikot nimeävät näkökulmasta riippuen hylkyjen, syvyyden, kiven, puun tai vuorten paimenen mukaan. Ne kaikki kuvaavat samaa: vanhaa, yksinäistä kalaa rakenteen luona, joka pitää tuntea. StrikeAhead lukee olosuhteet ja syvyyden ja oppii sinun saaliistasi; sovellus kertoo sinulle milloin kannattaa lähteä, ja StrikeAhead Pathfinder kertoo, kenen kanssa lähdet vieraalle vedelle — kuratoituna, henkilökohtaisesti tarkastettuna, todennetuin saaliskuvin mainoskuvien sijaan, ilman maksettua sijoitusta ja sinulle kalastajana ilman välityspalkkiota.