Keltaevätonnikalan kalastus: tonnikala, jota Välimerellä ei pitäisi olla

6. lokakuuta 2026

FishBasen keltaevätonnikalaa käsittelevällä sivulla on lause, joka ei jätä tulkinnanvaraa: maailmanlaajuisesti trooppisilla ja subtrooppisilla merillä, ”mutta ei Välimerellä”. Saksan-, espanjan-, ranskan-, venäjän-, japanin-, norjan-, ruotsin- ja kroatiankielinen Wikipedia sanovat samaa. Hollanninkielinen Wikipedia sen sijaan kirjoittaa, että sitä tavataan myös Välimerellä, turkinkielinen kutsuu sitä siellä jopa yleiseksi, ja italiankielisen mukaan on epäselvää, uiko se sinne satunnaisesti. Eurooppalainen, joka haluaa pyytää varmasti dokumentoidun keltaevätonnikalan, katsoo siksi Atlantille: Italiankielisen Wikipedian mukaan se elää Euroopassa Portugalin Atlantin-rannikolla, ja englanninkielinen mainitsee Kanariansaaret, Madeiran ja Azorit paikkoina, joissa tonnikalaa pyydetään yhä vavalla ja siimalla — vaikka saman lähteen mukaan enää harvat näistä veneistä etsivät nimenomaan keltaevätonnikalaa. Tämä artikkeli kertoo keltaevätonnikalasta, *Thunnus albacares* — saksaksi Gelbflossen-Thun, englanniksi yellowfin tuna, ranskaksi thon jaune tai albacore, espanjaksi rabil, italiaksi tonno a pinne gialle, portugaliksi atum-amarelo, japaniksi キハダ (kihada), Havaijilla ahi.

”Valkoinen liha” ja laji, jota ei koskaan ollut

Keltaevätonnikala kuuluu makrillien, tonnikalojen ja boniittien heimoon (Scombridae). Sukunimen *Thunnus* FishBase johtaa kreikan sanasta thynnos, tonnikala. Lajin kuvasi vuonna 1788 ranskalainen luonnontutkija Pierre Joseph Bonnaterre (FishBase, ranskankielinen Wikipedia). Lajinimi *albacares* tarkoittaa englanninkielisen Wikipedian mukaan ”valkoista lihaa”. Englanninkielinen Wikipedia kertoo hienon tarinan suurista, vanhoista kaloista, joilla on silmiinpistävän pitkät, sirppimäiset evät: Niitä pidettiin aluksi omana lajinaan ja kutsuttiin nimellä Allison tuna — nimen antoi vuonna 1920 Louis Mowbray, tuolloin Bermudan akvaarion kuraattori. Ranskankielinen Wikipedia luettelee hänen *Thunnus allisoni* -lajinsa nykyään pelkkänä synonyyminä. Japaninkielisen Wikipedian mukaan keltaevätonnikala muodostaa kahden läheisen sukulaisensa kanssa oman alasukunsa, *Neothunnus*.

Mistä tunnistat sen

Ruumis on pitkänomainen ja sukkulamainen, sivuilta vain hieman litistynyt (FishBase). Kahta selkäevää erottaa toisistaan vain kapea rako; ensimmäisessä on 11–14 piikkiruotoa, toisessa 12–16 pehmeää ruotoa, niiden takana 8–10 evusta. Peräevässä on 11–16 pehmeää ruotoa ja 7–10 evusta (FishBase). Suurilla yksilöillä toinen selkäevä ja peräevä voivat kasvaa hyvin pitkiksi — FishBasen mukaan selvästi yli 20 % haarukkapituudesta, englanninkielisen Wikipedian mukaan ne ulottuvat lähes pyrstöön asti ja näyttävät sirpeiltä tai käyräsapeleilta. Rintaevät ovat kohtalaisen pitkiä: Ne ulottuvat yleensä toisen selkäevän alkukohdan yli mutta eivät sen tyven loppuun (FishBase). Ensimmäisessä kiduskaaressa on 26–34 siivilähammasta. Pyrstönvarsi on hyvin hoikka, ja sen kummallakin puolella on vahva köli kahden pienemmän välissä. Uimarakko on olemassa. Tuntomerkki, jonka näkee vasta perattaessa: maksan alapinta on sileä, juovaton (FishBase); espanjankielisen Wikipedian mukaan tämä erottaa sen samankokoisista isosilmätonnikaloista ja sinievätonnikaloista.

Väri: Selkä on metallinhohtoisen tummansininen, joka vaihtuu keltaisen kautta vatsan hopeaksi, ja vatsaa halkoo usein noin 20 katkonaista, lähes pystysuoraa viivaa (FishBase). Selkä- ja peräevä sekä kaikki evuset ovat kirkkaankeltaisia, evusissa on kapea musta reunus (FishBase) — siitä nimi. Ruotsinkielinen Wikipedia kuvaa lisäksi kirkkaankeltaisen pitkittäisjuovan kummallakin kyljellä. Varo nuoria kaloja: Japaninkielisen Wikipedian mukaan niiden kyljissä on vinoja valkoisia juovia, niiden evät ovat vielä lyhyet, ja siksi niitä on vaikea erottaa muista tonnikaloista, etenkin nuorista isosilmätonnikaloista.

Koko: FishBase ilmoittaa enimmäispituudeksi 239 cm haarukkapituutta, tavalliseksi pituudeksi 150 cm ja raskaimmaksi julkaistuksi painoksi 200 kg. IGFA:n maailmanennätys on englanninkielisen Wikipedian mukaan 200,94 kg, pyydetty vuonna 2024 Cabo San Lucasin (Meksiko) edustalta; edellinen, samalta alueelta pyydetty 193,68 kg:n ennätys (2012) toi pyytäjälleen miljoonan dollarin palkintorahat. Japanin edustalla ne jäävät japaninkielisen Wikipedian mukaan pienemmiksi: enintään noin 1,5 m ja 70 kg.

Missä se viihtyy ja mitä se syö

Levinneisyys: FishBasen mukaan maailmanlaajuisesti trooppisilla ja subtrooppisilla merillä 50° pohjoista ja 50° eteläistä leveyttä välillä, 15–31 °C:n vedessä, laajalti vaeltava kala — ja ei Välimerellä. Portugalinkielinen Wikipedia rajaa lisäksi pois Punaisenmeren ja Etelä-Kiinan meren. Japanissa sitä tavataan japaninkielisen Wikipedian mukaan Hokkaidōsta etelään, yleisimmin Tyynenmeren puolella Izun saarista etelään, Japaninmerellä harvoin.
Elinympäristö: aavan meren kala, joka elää harppauskerroksen ylä- ja alapuolella; avovedessä, mutta harvoin riutoilla (FishBase). Englanninkielisen Wikipedian mukaan se tulee sopivissa oloissa myös lähelle rannikkoa — ennen kaikkea keskellä valtamerta sijaitsevilla saarilla, kuten Havaijilla, Ascensionilla ja Saint Helenalla, missä syöttikalat kerääntyvät tiiviisti rannan tuntumaan. Nanseisaarilla sekä Izun ja Ogasawaran saarilla sitä pyydetään japaninkielisen Wikipedian mukaan jopa kalliorannalta.
Syvyys: FishBase ilmoittaa 1–1 602 metriä, useimmiten 1–250 metriä. Koska se on herkkä hapenpuutteelle, sitä ei tropiikissa yleensä pyydetä 250 metriä syvemmältä (FishBase). Englanninkielisen Wikipedian mukaan se oleskelee pääosin ylimmissä 100 metrissä; erään tutkimuksen mukaan 90 % mitatuista syvyyksistä oli öisin matalampia kuin 88 m ja päivisin matalampia kuin 190 m. Intian valtamerellä merkitty kala vietti 85 % ajastaan alle 75 metrin syvyydessä — ja sukelsi kolmesti syvälle, 578, 982 ja 1 160 metriin.
Ravinto: kalat, äyriäiset ja kalmarit (FishBase); trofiataso 4,4. Englanninkielinen Wikipedia mainitsee nopeita saaliita, kuten lentokalat, makrillihauet ja makrillit, sekä parvikaloja, kuten lyhtykalat, sardellit ja sardiinit; suuret keltaevätonnikalat saalistavat pienempiä sukulaisiaan, kuten fregattimakrilleja ja boniitteja. Venäjänkielisen Wikipedian mukaan sen mahoista on löydetty kaloja 50 eri heimosta.
Seura: Se ui parvissa, jotka järjestäytyvät koon mukaan, joko oman lajinsa kanssa tai sekaparvina; suuret kalat liikkuvat usein delfiinien kanssa ja oleskelevat ajelehtivan tavaran alla (FishBase). Englanninkielisen Wikipedian mukaan sekaparvet boniitin kanssa ovat yleisiä, se seuraa myös valaita ja valashaita, seuraa joskus laivoja ja oleskelee Havaijin edustalla ankkuroitujen kalankerääjien (FADit) luona. Italiankielisen Wikipedian mukaan kalastajat käyttävät delfiinejä jopa tonnikalan ilmaisimina.
Nopeus: jopa 20,8 m/s (englanninkielinen Wikipedia), venäjänkielisen Wikipedian mukaan jopa 75 km/h. Kuten kaikki tonnikalat, se on englanninkielisen Wikipedian mukaan lämminverinen; nopeasti uidessa evät painuvat uriin.

Kutu muutaman päivän välein

Kutu tapahtuu FishBasen mukaan kaikkien suurten valtamerten trooppisilla ja päiväntasaajan läheisillä vesillä. Korkeammilla leveysasteilla se on kausittaista ja huipentuu kesällä, matalammilla leveysasteilla se voi jatkua koko vuoden. Keltaevätonnikala on erissä kutija: Se kutee kauden aikana muutaman päivän välein (FishBase), ja mäti ja toukat ajelehtivat vapaassa vedessä. Suurella naaraalla voi venäjänkielisen Wikipedian mukaan olla jopa 8,5 miljoonaa munaa, pienellä noin miljoona. Se kasvaa nopeasti: venäjänkielisen Wikipedian mukaan 20–40 cm vuodessa, japaninkielisen mukaan 50 cm ensimmäisenä ja 1 m toisena vuonna — ja kaksivuotiaana se on siellä jo sukukypsä.

Miten sitä pyydetään — ja mitä sinun kannattaa tietää

FishBase luokittelee sen urheilukalaksi ja erittäin kaupalliseksi; hintaluokka on ”korkea”, ja sashimina sitä arvostetaan erityisesti. Englanninkielinen Wikipedia kertoo urheilukalastuksen historian: Kalifornian Catalina Islandin edustalla se ilmaantui pian tonnikalaonginnan alkuaikojen jälkeen; Bermudalla kehitettiin houkuttelusyötön levittäminen ankkuroidusta veneestä antoisten matalikoiden yllä, ja sitä pyydettiin kevyillä välineillä; Havaijilla kalastettiin höyhenvieheillä. Nykyään sitä jahtaavat englanninkielisen Wikipedian mukaan tuhannet kalastajat Yhdysvaltain itärannikolla, Meksikonlahdella — jossa sen vapaa-ajankalastuksen taloudellisen vaikutuksen arvioidaan olevan 7 miljardia dollaria vuodessa —, Etelä-Afrikan, Australian ja Uuden-Seelannin edustalla. Venäjänkielisen Wikipedian mukaan se kuuluu marliinin, miekkakalan ja purjekalan ohella IGFA:n ”Grand Slamin” trofeekaloihin. Espanjankielinen Wikipedia kehuu sen nopeutta ja voimaa väsytyksessä.

⚠️ Seuraava on päätelmä sen biologiasta, ei lähdetieto: Kalaa, joka saalistaa enimmäkseen ylimmissä 100 metrissä, seuraa syöttikalaparvia, liikkuu delfiinien kanssa ja oleskelee ajelehtivan tavaran alla, etsitään avomereltä — ajelehtivan tavaran linjoilta, kalankerääjiltä ja sieltä, missä saaret ahtavat syöttikalat yhteen. Kala, joka voi painaa 200 kg ja ui yli 20 metriä sekunnissa, vaatii raskaat, kestävät välineet. Eurooppalaisille kalastajille dokumentoidut apajat ovat Atlantilla: Portugalin rannikolla sekä Kanariansaarten, Madeiran ja Azorien ympärillä. Välimerellä keltaevätonnikala olisi FishBasen mukaan sensaatio — ja jokainen sieltä muka saatu saalis on pikemminkin syy tarkistaa lajinmääritys uudelleen.

Keittiöön: FishBase luokittelee sen vaarattomaksi. Liha on japaninkielisen Wikipedian mukaan päästä lähes pyrstöön asti tasaisen punaista, vähärasvaista ja kiinteää, sävyltään vaaleampaa kuin sinievätonnikalalla. Havaijilla sitä kutsutaan nimellä ahi, ja se päätyy pokeen; englanninkielisen Wikipedian mukaan kauppiaat tuntevat vain kaksi laatua, ”sashimilaatu” ja ”muu”. Suurin osa maailman saaliista päätyy englanninkielisen Wikipedian mukaan purkkeihin. Atlantilta on peräisin myös epätavallinen talousluku: Käsisiimalla pyydetty keltaevätonnikala kuuluu englanninkielisen Wikipedian mukaan Saint Helenan harvoihin vientituotteisiin.

Entä kanta? IUCN luokittelee sen ”elinvoimaiseksi” (Least Concern) — ei uhanalainen (FishBase: arvioitu 15. tammikuuta 2021). Venäjänkielisen Wikipedian mukaan se oli vuosina 2011–2021 luokassa ”silmälläpidettävä” (Near Threatened). Greenpeace lisäsi sen vuonna 2010 ruokakalojen punaiselle listalleen (englanninkielinen Wikipedia). FishBase arvioi sen haavoittuvuuden kalastukselle ”kohtalaisesta korkeaan” (46/100) ja ilmastonmuutokselle ”kohtalaiseksi” (42/100); kannat voivat FishBasen mukaan kaksinkertaistua 1,4–4,4 vuodessa. Atlantille tonnikalakomissio ICCAT asettaa venäjänkielisen Wikipedian mukaan 110 000 tonnin vuotuisen kokonaissaaliin ja kieltää nuottakalastuksen päiväntasaajalla marraskuusta tammikuuhun; ranskankielisen Wikipedian mukaan Ghana ja Päiväntasaajan Guinea kieltävät kalastuksen tammi- ja helmikuussa. Alamitat, saaliskiintiöt ja rauhoitusajat jokainen maa säätelee itse — tarkista ne paikan päällä.

Viisi ristiriitaa, jätetty auki

Välimeri — kyllä vai ei? FishBase sekä saksan-, espanjan-, ranskan-, venäjän-, japanin-, norjan-, ruotsin- ja kroatiankielinen Wikipedia: ei esiinny. Hollanninkielinen: tavataan myös Välimerellä. Turkinkielinen: siellä yleinen. Italiankielinen: epäselvää. Ja englanninkielinen Wikipedia mainitsee Club Nautico de San Remon ja Club Nautique de Cannesin varhaisina keltaevätonnikalakilpailujen järjestäjinä 1960-luvun lopulta alkaen. Punaisenmeren kohdalla sama: Portugalinkielinen Wikipedia rajaa sen pois, englanninkielinen mainitsee Bab al-Mandabin paikkana, jonne se kerääntyy.
Kuinka vanhaksi? FishBase ilmoittaa korkeimmaksi raportoiduksi iäksi 18 vuotta. Kestävyyttä käsittelevässä osiossa sama sivu laskee enimmäisiäksi 8 vuotta; japanin- ja hollanninkielinen Wikipedia sanovat 8, ranskan-, portugalin-, kroatian- ja suomenkielinen 9 vuotta.
Milloin sukukypsä? FishBase: noin 103 cm:n pituisena (78–158 cm). Ranskankielinen Wikipedia: 2–3-vuotiaana keskimäärin 100 cm:n pituisena. Japaninkielinen: 1 m:n pituisena 2 vuoden iässä. Venäjänkielinen: 50–60 cm:n pituisena. Espanjankielinen: noin 40 cm:n pituisena.
Kuinka suuri, kuinka painava? FishBase ja useimmat Wikipediat: 239 cm ja 200 kg. Ruotsinkielinen: pisin rekisteröity yksilö 280 cm, painavin 400 kg. Japaninkielinen mainitsee kirjallisuutta, jonka mukaan se saavuttaa tropiikissa 3 m. Arabiankielinen ilmoittaa Jemeniä käsittelevässä osiossaan pituudeksi 1 600–1 800 cm — ilmeisesti yksikkövirhe. Myös ennätyksen kohdalla luvut vaihtelevat: 200,94 kg (englanninkielinen), 193 kg (venäjänkielinen), 184 kg (hepreankielinen), 176 kg vuodelta 1977 (arabiankielinen Wikipedia).
Kuinka syvällä? FishBase: useimmiten 250 m:iin asti, enintään 1 602 m; englanninkielinen Wikipedia ilmoittaa syvimmäksi mitatuksi sukellukseksi 1 592 m. Hollanninkielinen: 0 – vähintään 400 m. Venäjänkielinen: aikuiset 150 m:iin asti, harvoin syvemmällä kuin 100 m. Ranskankielinen: 250 m:iin asti. Norjankielinen: harvoin syvemmällä kuin 100 m, koska se tarvitsee yli 2 ml happea litrassa.

Kuusi nimeä, jotka johtavat väärään kalaan

”Albacore”. Ranskaksi albacore on FAO:n virallinen nimi juuri tälle kalalle (ranskankielinen Wikipedia). Englanniksi albacore on kuitenkin valkotonnikala, *Thunnus alalunga* — tähän ranskankielinen Wikipedia itsekin huomauttaa. Valkotonnikalaa käsittelee tämän sarjan oma ryhmänsä.
”Albacora”, ”albakor”, ”albakora”. GBIF:n nimiluettelo antaa keltaevätonnikalalle nimen Albacora espanjaksi, portugaliksi, ruotsiksi ja romaniaksi, albakor norjaksi ja albakora puolaksi; italiaksi sitä kutsutaan GBIF:n ja Wikipedian mukaan myös nimellä tonno albacora. Sama GBIF-tietokanta antaa nimet albacora, albakor ja albakora kuitenkin myös valkotonnikalalle — ja portugaliksi nimen albacora lisäksi isosilmätonnikalalle. Joka lukee pelkän ”albacora”, ei tiedä, mitä tonnikalaa tarkoitetaan.
”Ahi”. Havaijilaisella nimellä ahi sitä myydään kansainvälisesti (saksan- ja englanninkielinen Wikipedia). Havaijilla myös läheistä sukulaista, isosilmätonnikalaa, *Thunnus obesus*, kutsutaan kuitenkin nimellä ahi (englannin- ja suomenkielinen Wikipedia) — ja GBIF antaa nimen 'Ahi niin ikään isosilmätonnikalalle.
”Thon rouge”, ”atún blanco”, ”atún claro”. Ranskankielinen Wikipedia mainitsee nimen thon rouge niiden nimien joukossa, joita käytetään myös keltaevätonnikalasta — GBIF antaa nimen thon rouge kuitenkin sinievätonnikalalle. Espanjankielinen Wikipedia mainitsee nimen atún blanco keltaevätonnikalan kauppanimenä — GBIF antaa nimen atún blanco valkotonnikalalle. Ja atún claro, ”vaalea tonnikala”, on espanjankielisen Wikipedian mukaan tavallinen nimi purkissa.
”Rabil” ja ”rabilho”. Espanjaksi se on rabil (espanjankielinen Wikipedia, GBIF), ja GBIF antaa portugaliksi myös nimen atum rabil. Kaksi kirjainta lisää, ja kyseessä on eri kala: atum-rabilho on GBIF:n mukaan sinievätonnikala. Sitäkin käsittelee tämän sarjan oma ryhmänsä.
Allison, kihada, thamad. Vanha Allison tuna ei ole oma kalansa vaan suuri keltaevätonnikala (englanninkielinen Wikipedia). GBIF tuntee lisäksi nimet ”Autumn albacore” ja ”Pacific long-tailed tuna”. Japanissa kihadalla (キハダ) on japaninkielisen Wikipedian mukaan monia paikallisia nimiä — キワダ, マシビ, イトシビ, シビ, nuoret kalat キメジ, ja Kōchin prefektuurissa nuoria kaloja kutsutaan nimellä ビン — melkein kuin ビンナガ, valkotonnikala. Arabiaksi sitä kutsutaan arabiankielisen Wikipedian mukaan nimellä تونة الزعنفة الصفراء, mutta myös قبابة tai جيذر, Jemenissä الثمد. Entä saksaksi? GBIF antaa nimet Gelbflossen-Thun, Gelbflossenthun ja Gelbflossenthunfisch.

Jäljelle jää kysymys, josta jokainen tämän sarjan artikkeli alkaa: milloin. Syvyys, ravinto ja saalistustapa on kerrottu yllä, ja ne pysyvät. Joka päivä muuttuu kaikki muu — ja juuri siinä ratkeaa, kannattaako päivä vesillä. Sen StrikeAhead laskee: se ottaa huomioon olosuhteet sinun vesilläsi ja kertoo, milloin reissu kannattaa. Ja koska Atlantin saaren edustan ajelehtivan tavaran linjoja ja reunoja ei tunne ensimmäisestä päivästä lähtien, StrikeAhead Pathfinder kertoo, kenen kanssa lähdet merelle: kuratoituja oppaita ja kippareita, henkilökohtaisesti tarkastettuja ennen listausta — lupa ja vakuutus —, varmennetuilla saaliilla mainoskuvien sijaan, ilman maksettua rankingia ja sinulle kalastajana ilman välityspalkkiota.

Kalasta oikealla hetkellä →