Harmaakoirahai: hai, joka toimitti Yhdysvalloille A-vitamiinia sodan aikana

Vuoteen 1937 asti sitä kalastettiin Kaliforniassa fileiden takia, ja sen kuivatut evät vietiin Itä-Aasiaan. Sitten tutkimukset osoittivat englanninkielisen Wikipedian mukaan, että sen maksa sisälsi enemmän A-vitamiinia kuin minkään muun tutkitun kalan maksa — ja toisessa maailmansodassa siitä tuli Yhdysvaltojen tärkein A-vitamiinin lähde. Kunnes sitä oli kalastettu liikaa. Tämä artikkeli kertoo harmaakoirahaista, *Galeorhinus galeus* — englanniksi tope (myös school shark, soupfin shark ja snapper shark), espanjaksi cazón (myös tiburón vitamínico), italiaksi canesca (GBIF), ranskaksi requin-hâ, portugaliksi tubarão-perna-de-moça (GBIF), hollanniksi ruwe haai, tanskaksi ja ruotsiksi gråhaj, norjaksi gråhai (GBIF), saksaksi Hundshai, venäjäksi суповая акула, turkiksi camgöz (GBIF), kreikaksi Γαλέος, kroatiaksi butor, albaniaksi peshk qen (GBIF), japaniksi イコクエイラクブカ ja arabiaksi جلاد كلبي (Wikidata); sloveniaksi emme löytäneet omaa nimeä Wikidatasta emmekä GBIF:stä. Se on lauhkeiden merien petokala, Välimerellä harvinainen — ja IUCN luokittelee sen nykyään äärimmäisen uhanalaiseksi. Tässä kerrotaan, miten tunnistat sen, kuinka kauas se vaeltaa ja miksi se kuuluu, jos se nappaa, takaisin veteen.

Nimi antiikin ajoilta

Sen kuvasi Carl von Linné vuonna 1758 nimellä *Squalus galeus* (englanninkielinen Wikipedia). Lajinimi juontuu FishBasen mukaan kreikan sanasta galeos, jolla Aristoteles tarkoitti pientä haita — joskus käännettynä lumikoksi, ehkä terävän kuonon, nopeiden liikkeiden tai pienten haiden saalistavan syömistavan vuoksi. *Rhinus* on FishBasen mukaan vanha nimitys haille, johdettu sanasta rhine, raspi — viittaus karheaan ihoon. Harmaakoirahai on englanninkielisen Wikipedian mukaan sukunsa ainoa elävä laji, ja suku ulottuu ainakin varhaiseoseeniin asti. Englanninkielisen nimen soupfin FishBase selittää saman tien: sen evät päätyvät keittoon — ja venäjän суповая акула tarkoittaa kirjaimellisesti keittohaita.

Näin tunnistat sen

FishBase kuvaa sen suureksi haiksi heimosta Triakidae, jolla on pitkä, terävä kuono, suuri suu ja pienet, terämäiset hampaat. Englanninkielisen Wikipedian mukaan ylä- ja alaleuan hampaat näyttävät samanlaisilta: pieniä, litteitä, kolmionmuotoisia, sahalaitaisia, lovellisia ja taaksepäin kallistuneita. Ensimmäinen selkäevä on kolmionmuotoinen ja sijaitsee heti rintaevien takana; toinen selkäevä on suunnilleen yhtä suuri kuin peräevä ja on suoraan sen yläpuolella. Silmiinpistävin tuntomerkki on pyrstö: sen kärkiliuska on FishBasen mukaan yhtä pitkä kuin koko muu evä. Yläpuolelta se on harmaa (englanninkielisen Wikipedian mukaan tumman sinertävänharmaa), alapuolelta valkoinen; nuorilla yksilöillä on evissä mustia kuvioita.

• Koko: FishBasen mukaan enintään 193 cm koirailla ja 195 cm naarailla, tavallisesti 160 cm; englanninkielinen Wikipedia mainitsee vajaat 2 m.
• Paino: Suurin julkaistu paino on FishBasen mukaan 44,7 kg.
• Ikä: FishBasen mukaan jopa 55 vuotta — hyvin hidas elämä näin suurelle haille.

Missä se elää

FishBasen mukaan se elää kaikkialla maailmassa kylmän- ja lämpimänlauhkeilla merillä, 70° pohjoista ja 58° eteläistä leveyttä välillä, pinnasta aina 1 100 m syvyyteen, mutta useimmiten 2–471 m syvyydessä. Se oleskelee etenkin pohjan yläpuolella mannerjalustoilla ja ylärinteillä — mutta se lähtee myös avomerelle: FishBase kertoo, että se jää usein ajelehtiviin tonnikalan pitkäsiimoihin syvän veden yllä. Englanninkielinen Wikipedia mainitsee veden lämpötilaksi 10–20 °C ja luettelee sen alueet: Koillis-Atlantti ja Välimeri, jossa se on harvinainen; Lounais-Atlantti Patagoniasta Etelä-Brasiliaan; Namibia ja Etelä-Afrikka; Koillis-Tyynimeri Brittiläisestä Kolumbiasta Baja Californiaan; Chile ja Peru; Etelä-Australia sekä Tasmania ja Uusi-Seelanti.

Hai, joka matkaa kauas

FishBasen mukaan se liikkuu pieninä parvina — tästä englannin school shark —, jotka levinneisyysalueensa korkeammilla leveysasteilla vaeltavat kauas; joillakin alueilla yksilöt erottuvat selvästi koon ja sukupuolen mukaan. Merkinnät osoittavat, kuinka kauas: Isossa-Britanniassa merkittyjä harmaakoirahaita löydettiin englanninkielisen Wikipedian mukaan Azoreilta, Kanariansaarilta ja Islannista. Australiassa merkityt yksilöt kulkivat jopa 1 200 km rannikkoa pitkin, toisia ilmaantui Uuteen-Seelantiin — ja päinvastoin FishBasen mukaan monet Uudessa-Seelannissa merkityt yksilöt pyydettiin uudelleen Australiassa.

Mitä se syö

FishBasen mukaan se syö kaloja — sekä pohjasta että vapaasta vedestä —, lisäksi äyriäisiä, pääjalkaisia, matoja ja piikkinahkaisia; englanninkielinen Wikipedia mainitsee ennen kaikkea kalat. Kalifornian mahansisällöistä löytyi sardiineja, konnakaloja, kampeloita, punakaloja ja kalmareita. Riutoilla elävät harmaakoirahait suosivat englanninkielisen Wikipedian mukaan barrakudoja — ja fossiilisen sukulaisen, *Galeorhinus cuvieri*, mahansisältö viittaa siihen, että tämä saalistussuhde on jatkunut ainakin 50 miljoonaa vuotta. FishBase sijoittaa sen trofiatasolle 4,3.

Vuoden tiineys, kymmeniä poikasia

Harmaakoirahai synnyttää eläviä poikasia, jotka FishBasen mukaan elävät kohdussa pelkällä ruskuaisella. Poikueessa on FishBasen mukaan 6–52 poikasta — mitä suurempi emo, sitä enemmän —, kukin 30–36 cm pitkä; tiineys kestää noin kaksitoista kuukautta. Englanninkielisen Wikipedian mukaan saman poikueen poikasilla voi olla eri isät, koska naaraat varastoivat siittiöitä pitkään. Synnyttämään naaraat hakeutuvat suojaisiin lahtiin ja jokisuistoihin; sinne poikaset jäävät, kun taas aikuiset siirtyvät syvempään veteen. Sukukypsiksi koiraat tulevat englanninkielisen Wikipedian mukaan 8–13-vuotiaina, naaraat vasta 11–18-vuotiaina. FishBase arvioi sen palautumiskyvyn alhaiseksi: kanta tarvitsee 4,5–14 vuotta kaksinkertaistuakseen.

Maksa, joka lähti sotaan

Englanninkielisen Wikipedian mukaan harmaakoirahai oli toisessa maailmansodassa Yhdysvaltojen tärkein A-vitamiinin lähde, kunnes sitä oli kalastettu liikaa; sen öljy korvattiin sitten piikkihain öljyllä ja myöhemmin heikommilla öljyillä Meksikosta ja Etelä-Amerikasta. Sitä hyödynnetään yhä: FishBase mainitsee sen lihan, maksan skvaleeniöljyksi, evät keittoon ja kalajauhon. Andalusiassa sitä kutsutaan keittiössä nimellä cazón, Kanariansaarilla tollos, Kreikassa galéos, ja Isossa-Britanniassa se korvaa englanninkielisen Wikipedian mukaan joskus turskan tai koljan fish and chips -annoksessa. Māorit kutsuvat sitä nimellä kapetā: Rangaunu Harbourissa yhteisöt kokoontuivat englanninkielisen Wikipedian mukaan yhteen, koska siellä sitä sai pyydettyä kahden päivän ajan — ja sen maksan öljyn he sekoittivat punaiseen okraan kosmetiikaksi.

Miksi se kuuluu takaisin veteen

IUCN luokittelee sen maailmanlaajuisesti äärimmäisen uhanalaiseksi (Critically Endangered; FishBasen mukaan arvioitu 14. helmikuuta 2020). Syiksi englanninkielinen Wikipedia mainitsee liikakalastuksen maksaöljyn, lihan ja evien vuoksi, etenkin seisovilla verkoilla ja pitkäsiimoilla, sekä sen poikasalueiden vaurioitumisen. FishBase arvioi sen alttiuden kalastukselle erittäin suureksi ja mainitsee sen Bonnin yleissopimuksen (CMS) liitteessä II. Englannissa on 6. huhtikuuta 2008 lähtien ollut voimassa Tope Order: sen soveltamisalueella kaikki harmaakoirahain kalastus muuten kuin vavalla on kielletty, eikä vavalla pyydettyjä harmaakoirahaita saa Englannissa tuoda maihin. Ihmisille se on FishBasen mukaan vaaraton, ja FishBase luokittelee sen urheilukalaksi. Mitkä säännöt omilla vesilläsi tänään pätevät, tarkistat itse ennen lähtöä — satamaviranomaiselta, kalastusviranomaiselta, oppaaltasi tai kipparilta. Jos harmaakoirahai tarttuu, irrota se mahdollisimman hellävaraisesti vedessä.

Neljä ristiriitaa, ratkaisematta

• Kuinka syvälle se menee? FishBase: 1 100 m asti, useimmiten 2–471 m — ja samalla sivulla toisaalla 550 m asti. Englanninkielinen Wikipedia: noin 800 m asti. Saksankielinen Wikipedia: noin 550 m asti.
• Pohjakala vai avomeren kala? Englanninkielinen Wikipedia: enimmäkseen lähellä pohjaa. FishBase: enimmäkseen pohjan yläpuolella, mutta avomerellä myös pelaginen — usein ajelehtivissa tonnikalan pitkäsiimoissa.
• Milloin se on aikuinen? Englanninkielinen Wikipedia: koiraat noin 135 cm:n, naaraat 150 cm:n pituisina. FishBase: keskimäärin 144,1 cm, vaihteluvälinä 120–185 cm.
• Kuinka monta poikasta? FishBase: 6–52. Englanninkielinen Wikipedia: keskimäärin 28–38 — molemmat sanovat, että määrä kasvaa emon koon mukana.

Kolme nimeä, jotka johtavat väärään kalaan

• ”Cazón”. Se on harmaakoirahain espanjankielinen nimi — mutta espanjankielisen Wikipedian mukaan nimellä cazón myydään myös samankaltaisia lajeja, kuten koirahaita suvusta *Mustelus*, ja osissa Meksikonlahtea ja Karibiaa niin kutsutaan jopa muiden haiden poikasia. Joka syö cazón en adobo -annosta, ei tiedä varmasti, mikä hai lautasella on.
• ”Émissole”. GBIF mainitsee tämän ranskankielisen nimen myös harmaakoirahaille, mutta ranskankielisen Wikipedian mukaan émissole on monitulkintainen nimi, joka tarkoittaa ennen kaikkea suvun *Mustelus* koirahaita. Harmaakoirahain ranskankielinen nimi on requin-hâ.
• ”Hondshaai”. Kuulostaa saksan sanalta Hundshai, mutta ei ole sitä: GBIF mainitsee nimen Hondshaai pikkukissahaille, *Scyliorhinus canicula*, jolle tämä sarja omistaa oman ryhmänsä. Harmaakoirahain hollanninkielinen nimi on ruwe haai.

Jäljelle jää kysymys, jolla tämän sarjan jokainen artikkeli alkaa: milloin. Elinympäristö, ravinto ja tavat on kerrottu yllä, ja ne pysyvät. Kaikki muu muuttuu joka päivä — valo, tuuli, virtaus, veden lämpötila —, ja juuri siinä ratkeaa, kannattaako päivä merellä. Sen StrikeAhead laskee: se ottaa omien vesiesi olosuhteet ja kertoo sinulle, milloin lähteminen kannattaa. Ja koska vierasta vesialuetta, sen reunoja ja sääntöjä ei tunne ensimmäisestä päivästä lähtien, StrikeAhead Pathfinder kertoo sinulle, kenen kanssa lähdet vesille: kuratoituja oppaita ja kippareita, ennen listausta henkilökohtaisesti tarkastettuja — lupa ja vakuutus —, varmennettuja saaliita mainoskuvien sijaan, ilman maksettua sijoitusta ja sinulle kalastajana ilman välityspalkkiota. Sovellus kertoo milloin, Pathfinder kenen kanssa.